Vain elämää...

Pahoittelut liian pitkästä kirjoitustauosta. Nyt on ollu vaan aika kiirettä ku työpaikatki ollaan saatu (Finally!)

Ollaan nyt työskennelty n. viikko Hudsons Coffee:ssa Melbournen keskustassa. Työmatkaa on huimat parisataa metriä. Ite työ on kyllä mukavaa, kun on jo vähä tottunu tuohon nopeaan työtahtiin ja kiva opia uutta. Työkaverit on myös mukavia (vaikka suurin osa on Intiasta, Indonesiasta, jostain..)

Tästä saahaan tosi hyvää kokemusta tulevaisuuteen, myös Suomea ajatellen.

Palkka ei oo mikään päätä huimaava, mutta tällä hetkellä kaikki on plussaa ja toivotaan, että saadaan lisää tunteja, kunhan kehitytään.

Melbourne on nyt tullu aika hyvin tutuksi, mutta vielä ois kiva nähdä muutama paikka, ainakin Botanic Garden.

Tässä välillä ei oo mitään kovin hurjaa tapahtunu, nii ei viittitty kirjottaa vaan siitä, miten ollaan käyty ostamassa millon minkäkilaista jugurttia. Suurin uutinen on siis työpaikan löytyminen ja vieläpä päästiin samaan paikkaan.

Yhtenä päivänä innostuttiin ja lähettiin testaan läheinen seinäkiipeilypaikka. Hämmästyttiin, ku saatiin varmistaa ihan ite toisillemme. Suomessa moinen ei tulis kuuloonkaan. Seinät oli myös aivan eriluokkaa, mihin ollaan totuttu, huomattavasti enemmän valikoimaa ja korkeutta. Koko päivä kustansi vain 30dollaria. Siellä pitää käydä toisteki. Henkilökunta oli myös varsin mukavaa.

Toisena päivänä tuli taas hinku salille, joten lähettiin kyselemään hintoja (meillehän tämä on ihan uutta, koska ikinä ei olla salista maksettu, kiitos koulutuksemme). Niinpä suuntasimme ekaksi lähimmälle salille, jossa yhden kerran hinnaksi tuli hulppeat 20 dollaria, joten lähettiin sukkelaan kohti seuraavaa salia, joita täällä kyllä riittää. 

Fitness First oli seuraava kohteemme ja odotukset hinnoista ei ollu kovin hyvät äskeisen tyrmäyksen jälkeen. Mutta Fitness First yllätti meidät positiivisesti ja saatiin vuoden membership ilman alotusmaksua (joka ois ollu 75AUD) ja viikottainen hinta on vain 19,90AUD (joka täällä on halpa), johon sisältyy sali, ryhmäliikunnat, saunat ja kaikki mitä sieltä löytyy (myös uima-allas joillain saleilla).

Melbournen sää… 4 vuodenaikaa yhdessä päivässä, ei oo tosiaankaan liiottelua. Yks tosi lämmin ja aurinkoinen päivä oli viikko sitten lauantaina ja sillon lähettiin käymään St Kildassa tsekkaan biitsi. Harmi, ku bikineitä ei sattunu mukaan, mut otettiin sitte rajatonta rusketusta (no ei ihan vielä). Mutta merivesi oli aivan jäätävän kylmää! Eikä se ihan vielä oo varmaan lämpenemässä.

Eilen juhlittiin vähän, ku Anniina vihdoin täytti pyöreitä vuosia. Käytiin porukalla TGI Fridayssa syömässä (jossa oli muutama muuki..), jonka jälkeen mentiin takas hostellille laittautumaan iltaa varten. Aluksi koitettiin mennä Lounge nimiseen baariin, johon kuitenkaan meitä ei päästetty sisälle, koska oltiin too formal… Mentiin sitte Cookie –baariin, joka oli myös aika täynnä. Oli kyllä tosi kiva ilta ja aamulla tietenki vanhuus tuntu, ku Anniinan piti lähtä töihin.

Anniina 20vee

Tästä nyt jatketaan Aussiarkea työnteon ja hurvittelun merkeissä.

Yritetään saaha kirjotettua tänne jotain sillon tällön.

terveisin Lida & Amina

Sophisticated Melbourne

Noin viikko ollaan majailtu Melbournen keskutassa MIB:ssä (Melbourne International Bacpackers). Hostelli on ihan ok siisti ja mukava, mutta välissä vähä ärsyttää lattialla ajelehtivat tavarat, ku ei oikeen kaappitilaa löydy.

Toisena iltana eli lauantaina, ajateltiin käydä tsekkaan alakerran pikku pubi, joka oli vähä niinku sporttibaari / istuskelupaikka. Siellä screeniltä tuli futista, jota katottiin oikeen asiantuntijoina. Vähän ajan päästä muuan intialainen gaiffari tuli kysymään mistä ollaan kotosin, että heillä on veto kaverin kanssa. Siinähän kerrottiin, että Suomen neitoja ollaan. Hän oli veikannu Saksaa… (voitteko kuvitella??) 

Kohta tuli toinen kaveri (ei intialainen) siihen jutusteleen ja kyseli tarkemmin mistä päin Suomea. No, siinähän sitte vähä suu loksahti auki, ku herra kertoi ite olevan kotosin Oulusta… Hyvin oudolta tuntu jolleki muulle pulista suomea pitkästä aikaa, ku ollaan aika harvinainen rotu täällä Aussilassa.Ilta meni oikeen lepposasti nelistään ja nyt on ainaki joku joka ymmärtää meitä…

  

Melbourne itessään on suhteellisen simppeli ja helppo kulkunen kaupunki. Trameilla pääsee näppärästi kaupunginosasta toiseen suht pitkiäki matkoja. Keskustassa jalkapelillä pärjää varsin mainiosti. Täällä myös, niinku Adelaidessaki, on suuuuri torin tapainen vihannesten / kaiken muunkin myyntipaikka, Queen Victoria market, jossa ku käytiin, oltas voitu eläviä tipujaki ostaa. 

Markkina-alue oli kyllä jäätävän kokonen ja aikaa kierrellessä meni aika mukavasti.

Kauppojahan täällä on melkosesti, mutta meidän budjetilla ei vielä hirveästi shopata (rinkka on myös ratkeamaisillaan..). 






Töitä edelleenki etsitään ja ollaan jopa menossa RSA (Responsible Service of Alcohol) ja Barista (kahvihenkilö?) –kursseille. Josko ne auttais saamaan duunia. 

Huom! Jos pyörit ikinä Melbournen huudeilla, kannattaa käyä tsekkaan kahvila / leipomo nimeltä BreadTop, jossa myydään aivan ihania pikku leipomuksia, niin suolasia ku makeitakin sekä taivaallista Vienne Chocolatea.

Healthy Burger´sia kannattaa välttää.. Koska aina terveellinen ei ole hyvää tai tällä kertaa ruoka oli hyvin mauton ja iso hampurailnen piti yrittää syödä ilman haarukkaa..? Sekä hampparin väliin oli tungettu kilo porkkanaa ja pari punajuurta sekä jonkin eläimen pihvi (joka maistu palaneelle grillille/ei millekään).

Keskiviikkona lähettiin sitte sekalaisessa seurassa (saksalaisia, kanadalaisia, ranskis, aussilainen ja me suomineidot) hostellilta kohti jotain superhyvää coctail-placea, jossa piti olla kaupungin maukkaimmat juomat. Ku vihdoin ja viimein löydettiin perille, nii huomattiin et keskiviikko ei nähtävästi Aussilassa oo mikään hirvee bailuilta, ainakaan näin keskustassa, ku baari oli jo menossa ennen aikojaan kiinni. Joten sieltähän ei sitte tippaakaan herunu. 
Ei kait siinä, otettiin maxi-cap ja hurautettiin Casinolle. Siinä oli pienet suomalaiset ihmeissään, ku astuttiin lasiovista sisälle. Paikka oli aivan mielettömän hieno: monta kerrosta erilaisia gambling-pöytiä ja baareja. Ihan ku jostain leffasta.

Pojat rupes tietenki heti pelaamaan ekaksi rulettia. 

Hinnat oli kyllä melko suolasia näin (työttömän) backpackerin budjetille, mutta oli paikka EHDOTTOMASTI käymisen arvoinen. Sitte ku pojat oli pelannut kaikki rahat, lähettiin takas hostellille uinumaan.

(Ihastuksissamme ei muistettu ottaa Casinolta kuvia, joten pahoittelemme.) 

Täällä kirjastotki on vähä eri luokkaa.. 

Suunnitelmat tällä hetkellä riippuu aika paljo siitä mistä saa työpaikan, joten toistaiseksi jatketaan hostellielämää ja myöhemmin katellaan jotain flatshare-asuntoa. Kuhan saadaan niitä töitä, niin käydään viini-tourilla ja tehdään itestämme hain ruokaa surffi-kurssilla Great Ocean Road tourin aikana.

Week of FAILING

Pahoittelemme pitkää viivettä kirjoituksessa…

Niinku otsikosta näkee, kaikki ei oo sujunu ihan niinku Strömsössä…

Lähetään Adelaidesta liikkeelle:

Oltiin viimestä iltaa viettelemässä Adelaidessa ja seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, piti lähtee bussilla Milduraan.

Päätettiin siinä lähtee kattelemaan Adelaiden yöelämää. Tosiaan meijän asutukseltahan meni bussilla keskustaan ruuhkista riippuen 45-75min (yleensä bussinvaihto Marionissa). Joten aluksihan kaikki meni täysin suunnitellusti, päästiin näppärästi melkeen kotiovelta keskustaan, missä lähettiin sitte metsästään kaupungin hotspotteja. Oltiin kuultu, että Red Square ois yks parhaimmista menomestoista, joten pitihän se käydä tsekkaan. Kaupunki oli mukavasti täynnä vilinää ja ihmisiä riitti.

Kaupungilla oli ihan mukava tallustella menemään ja hauska nähdä, miten täällä ihmiset pukeutuu baariin. Ja voidaan kyllä todeta, että vesirajamekko/-sortsit/-hame/-playsuit oli ehdoton must normiausseille (/aasialaisille, joita täällä pyörii joka nurkalla).

Löydettiin illan hotspotti ja jono oli ainaki 200m pitkä, eikä liikkunu juuri mihinkään. Eli siitä ilta jatku laskuhumalan merkeissä jonottaen vajaa puoltoistatuntia. Eikä siinä vielä kaikki… Oltiin vihdoin ja viimein jonotettu ittemme sisälle ja maksettu 20AUD sisälle (+turvakamerakuva ovella). 

Baarihan itessään ei mikään iso mesta ollu ja populaa siellä oli enenmmän ku laki sallii, joten tanssilattialla ei ollu kyse enää tanssimisesta vaan jatkuvasta kyynärpäätaklailusta. Ja kukaan ei ollu kertonu kahelle suomileidille, ettei baarissa käy kortti… Siinä oli varsin mukava yrittää tilailla mitään, ku käteistä löyty ehkä 8AUD sisäänpääsyn jälkeen (jolla just ja just sai yhen drinksun). 

Eihän siinä auttanu muu, ku lähtä talsimaan kohti oman pankin automaattia (koska muitten pankkien automaateista tulee yllättäviä lisäkuluja). 

Molemmat oli siinä vaiheessa jo melko väsyneitä ja kärtysiä. Pyörähettiin vielä muutamassa ”pienemmässä” pubissa (jotka oli kyllä isompia, ku Red Square). Joten JO puoli 3 aikaan oltiin täysin kypsiä lähtemään nukkuun.

SITTEN: Ehittiin just ja just bussiin, jolla päästiin Marion Centreen. Sieltä oltiin fiksuina tyttöinä aateltu ottaa taksitolpalta taksi, jolla päästään näppärästi kotiin. MUTTA Marion Centressä huomattiin, että eihän siellä yöllä ole takseja (eikä juuri muutakaan). Joten siinä oli sitte mukava kello kolme yöllä kahen leidin jäähä pimeään yksin ihmettelemään, että mitäs hittoa tehdään.. Lopulta saatiin otettua taksi, jolla päästiin turvallisesti kotia.

Se siitä Adelaiden yöelämästä.

Sunnuntaina 29.9. Hypättiin GreyHoundiin (bussiin) ja käännettiin nokka kohti Milduraa, joka sijaitsee Victorian osavaltiossa ja aikaeroa Adelaideen puoli tuntia, joten kannattaa varautua Jetlagiin. Mildurastahan oltiin saatu työpaikka, jonkunäkösinä farmityöläisinä / hedelmän poimijoina, joten parit puutarhahanskat ja makuupussit rikkaampina oltiin valmiina kovaan duuniin.

Iltasella oltiin perillä Mildurassa ja meitä vastassa oli korealainen ”team member”. Siitä vaiheesta lähti kovempi alamäki, ku osattiin oottaakaan. Viikon vuokra ois pitäny olla käteisenä heti ja huimasta 10min kyydistä accommodationille piti kummanki pulittaa 20 donaa, joten ei muutaku automaatin metsästykseen ja rahat korealaisen kouraan (joka puhu hyvin hyvin huonoa enkkua).

Itse majotus oli yllävänki siisti ja tilava, tosin vaan kaukana kaikesta.

Sillä hetkellä meiän kanssa asunnon jako kaks korealaista tyttöä, jotka enimmäkseen viihty omissa puuhissaan.

Työt ois pitäny alkaa maanantaina, mutta korkean lämpötilan ja sateiden takia oli DAY OFF, niinpä työn alotus piti siirtyä keskiviikolle. Keskiviikkona kyydin piti tulla noutamaan meijät 9 am ja mehän reippaina tyttöinä ootettiin ajoissa talon edessä. Siinä saatiinki ootella, kyytihän ei nimittäin koskaan saapunu. Anniina soitti ”esimiehellemme”, jolta tuli vastaus, että tänään onki DAY OFF. Siinä vaiheessa suomalaisilla repes pinna ja päätettiin alkaa ettiin uutta paikkaa. Kuitenki ku oltiin jouduttu koko viikon vuokra maksaan, nii aateltiin vielä pysyä pari yötä. Seuraavaksi tulikin tieto, että koko loppu viikko on DAY OFF ja ens viikolla alkaa työt.

ONNEKSI ei oltu yksin asian kanssa, vaan toisessa saman ”firman” asunnossa oli 8 tyttöä samassa tilanteessa, eli DAY OFF, ilman töitä. Kokoonnuttiin toiseen asuntoon ja jaettiin kokemuksia yms. Siitä talosta oli seuraavana päivänä lähdössä kolme tyttöä, joten ajateltiin muuttaa viimeseksi yöksi sinne, koska meijän talossa oli jäätävän kylmä rikkinäisen ikkunan takia.

Torstaina käytiin monikulttuurisella porukalla (Viro, Belgia, Ranska, Hollanti, Suomi) Milduran keskustassa (kävellen matka kesti n.45min), joka oli kaunis, pieni paikka. Varsin sympaattisen keskustasta teki elävä kantri-musiikki, jota kuuntelemaan oli kokoontunut iso joukko retkituolein varustautuneita senioreita. Osa meidän lössistä kävi hoitamassa pankkiasioita, jonka aikana saatiin nauttia varsin taidokkaasta kantri-musiikista.

Illalle suunniteltiin barbequeta ja ostettiin siihen tarpeet.

Ilta meni mukavassa seurassa, hyvän ruuan äärellä ja seuraavana aamuna meijän matka jatku bussilla & junalla kohti Melbournea.

Eli täällä sitä nyt ollaan MIB:ssä (Melbourne International Backpackers hostellissa) ja aikomuksena (saa nähä kuinka hyvin toteutuu) on löytää jotain töitä ja pysyä Melbournen huudeilla kuukausi tai pari.

Varoitus Milduraan aikoville! Katsokaa hyvin tarkkaan, kenelle ootte menossa tekemään töitä. Jos sulta kysytään kaikki raha käteisellä, firmalla ei oo nimeä ja työn alkua aina vaan lykätään, ÄLÄ IHMEESSÄ SUOSTU!

Australian suomitravellereiden niksinurkka

Kun lähdet noutamaan MediCare –korttia (joka kuuluu kaikille Ausseihin tulleille suomalaisille) huomioi, että ilman seuraavia et saa mitään:

-          Passi

-          Viisumipaperit

-          Eurooppalainen sairausvakuutuskortti (jos löytyy)

-          Hakemus (voi täyttää toimistolla)

Proof of Age –korttia ja Australian ajokorttia hakiessa (Adelaidessa: Service SA) tarvitset:

-          Yllättäen passin

-          Luottokortin

-          KUNNOLLISEN todistuksen siitä, että asut jossain Australiassa (tai hurmaavan hymyn..)

-          Australialaisen pankin todistus

-          Suomalainen ajokortti

-          Hakemukset (voi täyttää toimistolla)

-          Ole ihmisen näköinen, koska kuvat kortteihin otetaan paikan päällä (ja niissähän saa hymyillä! J)