Awesome Bali & Gili

 

Okei, ekan kulttuurishokin jälkeen Bali alkaa tuntumaan aika mukavalta paikalta, ku viittii vaan ignorata noitten paikallisten huutelut ja kaupittelut.

Meiän eka pysäkki oli siis Kuta, jossa vietettiin 5 yötä. Ekat pari päivää lähinnä vaan kierreltiin ja tutustuttiin tähän alueeseen ja tietty käytiin tsekkaan myös ranta, joka ei ees ollu hirveen täynnä, koska ollaan täällä aika hyvään aikaan, ku Euroopassa eikä Australiassa oo mitään school holidayta. Yks päivä käytiin syöttämässä kaloille meiän jalkoja fish spassa ja siitä seuraavana päivänä päästiin kunnolla hemmottelemaan ittejämme, ku Anniina otti kokovartalohieronnan, facialin ja pedicuren, ja Iida facialin, pedicuren sekä manicuren. Tuntu kyllä aika luksukselta! Tää parin tunnin lysti kustansi 120 000 IDR/n. 12AUD, joten ei paha!

Lauantai-iltana lähettiin viihteelle ja aloteltiin eka biitsillä vodkan kanssa katellen ilotulituksia (jotka alko sopivasti ku istuttiin alas), jonka jälkeen suunnattiin SkyGardeniin. Oli kyllä vähintäänki käymisen arvonen, ku ei ollu ees sisäänpääsymaksua, tunnin ajan sai ilmaset juomat ja meno oli mukavan crazya, ku meki tanssittiin pöydillä yms. ja yhessä niistä baarin monista kerroksista soitettiin jopa tasokasta livemusiikkia ja välillä oli jotain hulluja sirkusnumeroita, joissa kieputtiin ilmassa vanteella ja heiteltiin tulikeppejä. Ja kaikenlisäksi ylimmissä kerroksissa ei juurikaan ollu paikallisia.

Ja sitte vihdoin ja viimein saatiin aikaseksi jotain, mitä meiän piti jo Aussilassa tehä eli SURFFAUS! Otetiin sunnuntaina parin tunnin ohjaustuokio, jossa molemmilla oli omat opettajat tunnin ajan ja toinen tunti saatiin harjotella iteksemme. Eikä se niin vaikeeta ollu, ku toisella yrityksellä noustiin jo laudalle. Tunnin jälkeen ku perusasiat oli kunnossa, ruvettiin harjotteleen ihan ite ja vaikeinta oli meiän mielestä hoksata missä vaiheessa aaltoa pitää nousta ylös. Kyllä siellä meilläki muutama varsin tyylikäs failaus tuli tehtyä, mutta myös onnistumisia. Ja oli kyllä superhuippua ja ollaan molemmat addiktoituneita! :p

Maanantaina oli ihana jättää Kuta ja otettiin uusi suunta kohti Gili Trawangania, joka on siis yksi kolmesta Gilin saarista (Lombokin vieressä), Balilta noin parin tunnin paattimatka (fast boatilla). Millään Gilin saarista ei oo minkäänlaista moottoriliikennettä, saarilla käytetään ainoastaan hevosia, pyöriä sekä apostolin kyytiä. Ja Anniina, joka on hevosille aika mukavasti allerginen, sai kärsiä jonku verran allergiaoireista.

Saari on myös mukavan pieni, eli kävelypelillä sen kiertää ympäri noin puolessatoista tunnissa.

Aiottiin alun perin ottaa slow boat Gilille, mutta ku kuultiin matkustusplääni, suunnitelmat muuttu aika nopeesti. Slow boatilla ois kestäny kokonaisuudessa ehkä noin. 12 tuntia, joten ei kiitos! Valittiin siis fast boat, joka sinne ja takas makso 400 000 IDR/hlö, eli n. 40AUD.

Ensin matkattiin bussilla satamaan puolitoista tuntia, josta hypättiin fast boatin kytiin, joka ei ollu mitenkään mieluinen matka. Seki kesti puolitoista tuntia ja oli kyllä semmosta hyppyytystä että… 

Aallot tais olla aika isoja, ainaki paatti huojui ja pomppi siihen malliin. Kaiken lisäksi pysähyttiin vielä yhtäkkiä keskelle ulappaa, eikä kukaan tienny miksi. Paatti vaan heilu kahta kauheemmin, mutta onneks muutaman kauhunsekaisen minuutin jälkeen jatkettiin matkaa.

Päästiin vihdoinki, epäilyksistä huolimatta perille Gilille (jossa vietettiin 3 yötä) ja oli kyllä kunnon paratiisisaaren näkönen ku hypättiin veneestä turkoosiin veteen. Lähettiin rinkkojen kanssa jalkapatikalla ettiin meiän home stayta, joka ei ollu mitenkään helppoa, ku siellä ei oo mitään teitten nimiä ja lämpöasteitaki oli reilu 30, joka ei tee rinkan kantamisesta kovin mukavaa.

No, lopulta päästiin kuitenki meiän asumukselle, joka näytti oikeen mukavalta keskellä viidakkopuutarhaa.

Ekana päivänä siellä jo vuokrattiin sitte snorklaussetit ja lähettiin tsekkaan meren alaista eläimistöä saksalaisen kaverimme kanssa, joka tavattiin jo bussissa matkalla satamaan. Koralliriutta värikkäine kaloineen oli kyllä hyvinki positiivinen yllätys, ku ei ootettu mitään kovin ihmeellistä. Btw meiän veden alaiset kuvat ei kyllä anna samaa vaikutelmaa. 

Tiistaina vuokrattiin pyörät ja lähettiin kolmestaan huristeleen saarta ympäri. Muuten se ajeleminen oli kyllä mukavaa, mutta välillä tie saatto vaan loppua kesken tai olla niin hiekan/veden/liejun peitossa, ettei siinä vaan pystyny pyöräileen. Mut nähtiin mahtavia placeja ja napsittiin kuvia.

Tähän väliin voi kyllä sanoa, että huomas, ettei ollu pitkään aikaan ajanu pyörällä… Takamuksessa kyllä tuntu…

Samana päivänä vuokrattiin myös snorklaussetit taas ja lähettiin ettiin hyviä snorklauspaikkoja, mutta lopulta päädyttiinki samalla rannalle missä eilenki snorklattiin, ku oltiin jo kävelty jalkapohjat verille hirveässä kivikossa baby shark pointilla (ei nähty kyllä mitään haita.. ku ei sinne ees päässy..) Mutta nähtiinpä kilppareita pariki kappaletta sekä merikäärme ja tietenkään niistä ei saatu kuvia.

Parina iltana käytiin ilta-/yömarkkinoilla, jossa käytännössä paikalliset ruokkii turisteja. Mut tosi hyvää sapuskaa sai halvalla ja maailman parasta fresh fruit juicea, joka muistutti jo smooOOothieta.

Joku ilta siellä piti olla kunnon Full Moon Partyt, mutta ei siellä kyllä ollu hirveesti porukkaa liikkeellä, joten meki mentiin rankan päivän jälkeen petiin jo aika aikasin.

Viimenen päivä Gilillä meni lähinnä rannalla aurinkoa palvoen. Ja täytyy sanoa, että oli kyllä yks koko reissun rentouttavimmista hetkistä, ku vaan maattiin vesirajassa, jossa aallot kävi välillä vilvoittamassa oloa ja kukaan ei tullu kauppaamaan yhtikäs mitään, sai vaan olla.

Seuraavana päivänä oli pelätty Fast Boat takas Balille, mut onneks se matka oli huomattavasti lepposampi ja taidettiin kummatki jopa torkahtaa boatilla. Tosin satamassa huomattiin, että yks paikallinen nainen oliki ottanu tuoreen dinnerin mukaan, ku veneessä kuultiin kana kaakattamassa suljetussa pussissa ja kyllä tuntu pahalta ja säälitti se kana.

Satamasta jatkettiin bussilla Ubudiin, jossa oltiin 3 yötä. 

Tällä kertaa yövyttiin Bungalowissa, joka oli taas viidakkopuutarhassa. Ubudissa oli hyvä shoppailla, ku siellä oli niin paljo pikkupuoteja joka nurkassa ja huomattavasti halvempaa Kutaan tai Giliin verrattuna.

Perjantaille oltiin varattu kans suuresti odotettu Rafting Telaga Waja joella. Tämä lysti kustansi kuljetuksineen ja lounas mukaan lukien 260 000IDR/hlö eli n. 26AUD. Oli myös todellaki joka pennin arvonen. Koskenlaskureitti oli 14km pitkä ja kesti noin pari tuntia laskea. Matkalla välillä oli vähä voimakkaampia koskia ja vesiputoussuihkuja sekä niin runsasta kasvillisuutta joen päällä, että välillä piti mennä ihan matalaksi. Joen vesi oli kyllä tosi kirkasta ja muutenki maisemat oli taas aika hulppeat.

Meiän kanssa samassa paatissa oli ohjaajan lisäksi kiinalainen nuoripari, joista tyttö oli päättäny lähteä koskenlaskuun valkonen mekko päällä ja täydet meikit naamassa…Laskun jälkeen päästiin lounaalle, johon tosin ensin piti kiivetä suoraa ylöspäin 500 porrasta, eli sai myös hyvän reenin samalla. 

Lounaan jälkeen palattiin bussilla takas Ubudiin, jossa jäätiin pois Monkey Forestin kohdalla ja käytiin ottaan muutama selfie apinoitten kanssa. Tosin apinat ei ollukaan niin kivoja ku aateltiin. Ne nimittäin puras Anniinaa ranteeseen ja Iidaa kylkeen…

Lauantaina vuokrattiin meidän hotellilta skootteri ja lähettiin huristeleen kohti Mount Baturia. Matkan varrella pysähyttiin tarkistaan sijaintia, niin joku paikallinen muori tuli ja tökkäs meille semmosen balilaisen pikku korisysteemin, jossa on jotain kukkia/lehtiä ja vähä mitä sattuu, joita ne väkertää joka päivä varmaan tuomaan onnea tms. Saatiin myös riisiä otsaan (nähtävästi seki tuo onnea). Jatkettiin matkaa riisit otsassa.

Perille päästiin ja huikeet oli maisemat, mutta ei uskallettu lähtä ajaan järkyttävän jyrkkiä teitä alas kuumille lähteille/järvelle. 

Lähettiin koittaan kävellen (fiksuina tyttöinä) alaspäin vievää tietä, hyvinki jyrkkää, jossa kyllä koko ajan vierestä meni rekkoja. 

Tarpeeksi ku oltiin kävelty alaspäin ja otettu muutamia kuvia, todettiin ettei sieltä kovin äkkiä pääse alas ja meillä on edessä myös paluumatka ylös, käännyttiin siis takas päin ja tuli taas hyvä reeni.

Käytiin vielä kattelemassa maisemia hieman eri kulmista ja ku oltiin saatu tarpeeksemme, lähettiin ajaan kohti Ubudia ja matkalla pysähyttiin ottaan kuvia hienoista riisiportaista yms.

Seuraavana päivänä palattiin takas Kutalle, tarkemmin sanottuna Tubaniin, lähelle lentokenttää, josta oltiin varattu mukava hotelli loppuajaksi Balilla.

Tänään aamulla lähettiin ettiin ekana pesulaa, jotka toimii täällä semmosella hauskalla systeemillä, että joka vaatekappaleelle on oma hinta ja siitä sitte lasketaan. Iidalla oli tänään vähä kalliimpi pesulasatsi, ku piti pestä expressillä, että vaatteet ehtii saada täksi-illaksi, koska aamulla pitää suunnata jo lentokentälle. Anniinalla ei kuitenkaan vielä oo kiirettä, ku lento Perthiin, Australiaan lähtee aikasin perjantaiaamuna.

Pesulan jälkeen oli vuorossa taas skootterin vuokraus ja tällä kertaa lähettiin päristeleen kohti Balin eteläkärkeä ja Uluwatun temppeliä.

Löydettiin yllättävän hyvin perille ja käytiin pällistelemässä temppeliä apinoitten saattelemana. Nähtiin myös aito Aasialainen vessa, jossa on vaan reikä lattiassa, kaksi jalan paikkaa ja huljukuppi. Ei tosi kantti kestäny kokeilla. 

Paluumatkalla löydettiin aluksi ihan, pikku surfferikylä, jonne käveltiin taas miljoona porrasta uimisen toivossa, mutta siellä ei ollu uimarantaa, vaan ainoastaan pieni kulkuväylä, josta surffaajat pääsi huikeisiin aaltoihin. Joten tämä ei sopinu meiän uintiaikoisiin laisinkaan. 

Ei muutaku portaat takas ylös ja matka jatku, kunnes löydettiin matkan varrelta ihana, salaparatiisibiitsi, johon yllättäen mentiin taas sata porrasta alas siistin, hyvin ahtaan luolan/kallioseinämän läpi, jonka lopusta paljastu aivan ihanaa turkoosia vettä ja valkosta hiekkaa. Päästiin siis vihdoin ja viimein viilentymään!

Tämän jälkeen suunnattiin takas hotellille, eikä vieläkään eksytty. Käytiin nappaan Iidan pyykit ja suunnattiin biitsille surffaan auringonlaskuun! Oli taas ihan huikeeta!

Käytiin myös vielä viimesellä yhteisellä dinnerillä syömässä, kunnon ruuat. Ja huomenna sitte meiän tiet eroaa. Voi tuntua aika oudolta, ku 8 kuukautta ollaan kulettu yhessä.

Eli siis Iida lentää huomenna Thaimaahan kaheksi viikoksi ja Anniina perjantaina takas Aussilaan.

Iida voi ehkä joskus myöhemmin tehä Suomesta kuvapostauksen Uuden-Seelannin (tai ehkä muittenki maitten) kuvista, joita ei tänne oo vielä laitettu ja Anniina mahdollisesti jatkaa vielä blogin kirjottelua Australian elämästä ja maailman vallotuksesta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

New Zealand

Kia Ora everyone!

Saavuttiin Uuteen-Seelantiin viime viikon keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Ilma oli kylmä ja onneksi Odi oli meitä kentällä vastassa. Perille päästyämme, suunnattiin melkinpä suorinta tietä nukkumaan.

Torstaiaamuna lähettiin heti liikkeelle. Odi lähti heittään meitä keskustaan ja samalla näytti vähä paikkoja. Käytiin kiertämässä museo läpi sekä Wintergarden ja myös vähän keskustaa. Varattiin myös seuraavalle päivälle lounas Sky Towerissa. Kiertelyn jälkeen kaikki oli niin poikki, että päiväunet oli enemmän ku tarpeen.

Perjantaina suunnattiin aamusta eläintarhaan Odin ja lasten kans. Siinä saatiin ainaki rahalle vastinetta, ku saatiin jopa ruokkia kirahvia, ja muutenki eläintarha oli melko iso ja näkemisen arvoinen. Eläimiä löytyi monenlaisia, ja nähtiin jopa Kiwi-lintu.

Uusi-Seelanti on todellaki lintujen paratiisi. Ku käveltiin eläintarhaan, nähtiin villikanoja, mustia joutsenia ja hirveästi muita outoja lintuja.

Villikanoja

Eläintarhan jälkeen suunnattiin taas kaupunkiin, lunchille Sky Toweriin (joka on siis yli 300m korkea, Aucklandin näköalatorni, joka auttaa hyvin hahmottamaan, missä päin kaupunki on, jos meinaa olla hukassa).

Ruoka oli oikein hyvää ja otettiin kaikki Express menu, eli joko alku- ja pääruoka, taikka pää- ja jälkiruoka sekä juoma. Heidi oli meistä ainoa, joka sai viiniä, ku meillä ei ollu passeja mukana… (vaikkakin kymmenen muuta erilaista henkilöllisyystodistusta).

Sky Tower

Illalla käytiin vielä ihanassa suklaa kahvilassa herkuttelemassa ja istumassa iltaa sekä ajettiin Mount Eden nimiselle tulivuorelle, joka on näköalapaikka, josta näkee kaupungin todella hyvin.

Lauantai oliki sitte taas autoilupäivä. Aamu alotettiin taas ajamalla Mt Edenille, josta näkymä oli päivän näöllä myös aivan mahtava. Seuraava pysähdys oli Mission Bay, eli East coastia. Biitsillä ei tosin paljoa porukkaa ollu, ku kesä on jo aikalailla ohi, mutta Odi näytti kuvia, millasta tuhoa Ita –myrsky oli siellä seudulla tehny pari viikkoa sitte. Vesi oli noussu tosi korkella ja tiet oli veden peitossa, mutta ei mitään pahoja vahinkoja ei tullu.

Mt Edeniltä

Devonportista

Mission Baysta matka jatku Devonportiin, joka on siis entinen sotilastukikohta, ja sieltäki maisemat oli tosi kauniit ja vehreät. Ilmaki oli ihanan aurinkoinen ja lämmin.

Devonportista, kuten myös Mission Baysta näki hyvin Rangitoto Islandin, joka on yllättäen myöskin tulivuori, ja näyttää samalta joka suunnasta katottuna.

Piha beach

Sitte oliki vähä pitempi ajomatka West Coastille, Piha beachille, joka on surffareitten suosiossa isompien aaltojen takia ja erikoisen siitä tekee se, että biitsillä hiekka on mustaa, ei likasta, vaan mustaa. West Coast oli tosi cooli ja täysin erilainen ku East Coast.

Saavuttiin takas majapaikkaan, niin Odin mies oli loihtinu meille perinteisen Kiwidinnerin, johon kuulu älyttömän hyvää lammasta, roasted vihanneksia, minttukastiketta sekä gravya. Jälkkäriksi Pavlova, eli marenkikakku kiwihedelmillä ja mustikoilla.

Lammas oli todella suussa sulavaa, vaikkei aiemmin suomessa olla ikinä lampaasta tykätty, mutta Australiassa ja etenki Uudessa-Seelannissa osataan kyllä tehä kunnon lammasta.

Maori-kulttuuri on Uudessa-Seelannissa hyvin näkyvää verrattuna Australian Aboriginaleihin, joita ei juurikaan Ausseissa kyllä nähty.

Moni on myös sanonu, että Uusi-Seelanti on kalliimpi maa verrattuna Australiaan, mutta me ei kyllä juurikaan eroa huomattu.

Sunnuntaiaamuna hypättiin nakubussiin, joka vei meidät Matamataan, jossa päätarkotuksena oli tehä Hobitton-touri ja huomattiin myös, että siellä kaikki oli vähä halvempaa.

Ja voidaan kyllä sanoa, että Hobitti-kylä oli ehottomasti näkemisen arvonen. Saatiin jopa ilmaset Ginger Beerit Green Dragonissa.

Matamatasta matka jatku illaksi Rotoruaan, jossa 2 yötä vietettiin couchsurffaamalla. Eli yksi kokonainen päivä oli aikaa kierrellä Rotoruassa kaikkia kuumia lähteitä yms. Valitettavasti sää ei tällä kertaa suosinut, mutta oli silti kiva nähä hot springsejä, vaikkakin haju oli aivan järkyttävä ja hieman kastuttiinki.

Rotoruassa ei juurikaan mitään muuta ihmeellistä ole, mutta oli kiva käydä noitten luonnonnähtävyyksien takia. Wai-O-Tapu ois ollu varmaan hieno käydä kattomassa, mutta sää oli sen verran huono, että päätettiin tyytyä kaupungin kuumiin lähteisiin.

Tiistaiaamuna jatkettiin taas nakubussilla Waitomoon, johon oltiin varattu touri Glowworm Cavesiin, joka taas oli kyllä ehottomasti näkemisen arvonen! Ensin käveltiin tippukiviluolassa, jonka jälkeen pieni veneretki pimeässä luolassa, jonka katto näytti ku satumaiselta tähtitaivaalta hohtavien matojen takia. Valitettavasti siellä ei saanu ottaa kuvia, niin jokainen voi ite googlettaa ne. Nämä pari kuvaa on vaan luolan lopusta/ulkoa, jossa sai ottaa vasta kuvia, mutta eihän nuo näytä yhtään miltään…

Uuden-Seelannin pohjoissaari kokonaisuudessaan oli kyllä näkemisen arvonen, vaikkei lumihuippusia vuoria nähtykään, mutta Anniina on mahdollisesti menossa vielä eteläsaarenki tsekkaamaan vähän myöhemmin.

And big thanks for Odi´s family for letting us stay with you guys and you are more than welcome to visit us in Finland when you have change!

Tällä hetkellä ollaan hotellihuoneessa Balilla. Ilma on todella kuuma ja kostea, mutta meiän seikkailusta täällä kerrotaan sitte seuraavalla kerralla.