Työn etsintää ja Australia Day

Kerrottakoon ensiksi, että tähän kirjoittamiseen on aika ajoin hyvin hankala keskittyä, kun pojat vähä häiriköi, esim. tuomalla kuolleita/eläviä liskoja ja muuten vaan riehumalla.

Meillä on tämmösiä pieniä kotieläimiä
(onneksi harmittomia, hyviä hyönteissyöjiä)

Toiseksi: Olemme edelleen vailla toista työpaikkaa ja kova työnhaku jatkuu tällä viikolla, kunhan ollaan selvitty Australia Daysta.

Tänään tosiaan mentiin nukkumaan 8 am ja herättiin tuossa about 3 pm. Eilen nimittäin juhlistettiin Australian kansallispäivää ja taas ku oltiin niin hyvissä ajoin liikkeellä suunnittelemassa pläänejä, niin saatiin oikeen loistava idea: Koska kaverit on menossa Surfres Paradiselle, päätettiin mekin suunnata sinne. Mutta koitettiin kattoa hostelleja (kamut oli tehny varauksen jo aikasemmin) ja todettiin, että mitään halpoja hostelleja ei ole enää vapaana, ja ku ollaan tosiaan tällä kädestä suuhun –budjetilla, niin ei haluttu buukata kallista hostellihuonetta yhen yön takia, mitä ei kuitenkaan vietetä hostellissa. Joten fiksuina tyttöinä katottiin, että ensimmäinen juna/bussi takas Brisbaneen Surfersilta lähtee 5.06 am, joten voidaan baarin jälkeen suoraa hypätä bussiin ja lähtee kotia nukkumaan. Tämmösellä suunnitelmalla ei voi tulla muuta ku hyvä…

Ilta meni tosi mukavasti. Ensin oltiin tyttöjen hostellilla alottelemassa ja pelailemassa kymmentä eri juomapeliä, ja joku random jätkä päätti pyöriä huoneen viereiset portaat alas ja menetti puolet etuhampaastaan.

Pelien jälkeen lähettiin sitte hostellilta jättiporukassa kohti Surfersin nightlifea. Loppujen lopuksi päädyttiin LivClubille, jossa 20$ entryllä naiset sai juoda koko illan ilmaiseksi basic mixereitä (eli oikeen hyvä diili meille!).

Clubi oli oikeen mukava paikka, vaikkakin loppuillasta porukkaa oli jälleen kerran niin paljo että tanssilattia oli sullottu ihan täyteen, ettei mahtunu kunnolla joraamaan.

Puolneljän aikaan lähettiin mäkin kautta hostellille, jossa muut meni nukkumaan ja me ootettiin vajaa tunti ennen ku lähettiin bussille.

Eli bussi lähti 5.06 ja lyhyen bussimatkan jälkeen vaihettiin junaan ja voimme kyllä sanoa, että n. puolentoista tunnin junamatka tuntu kestävän ikuisuuden. Etenkään ku nuo paikalliset junat ei oo mitenkään kovin ergonomisia nukkumisen kannalta.

Junaa vaihettiin summamutikassa kerran ja päästiin loppujen lopuksi kotia n. klo 8 am ja taidettiin simahtaa aikalailla saman tien.

Mutta ihmeellistä tässä illassa/aamussa oli se, että kaikki meniki niinku Strömsössä, vaikka toisin uskallettiin epäillä, ku oli niin ”aukoton” suunnitelma. Koska viimeksi ku lähettiin tämmösellä suunnitelmalla baariin, jäätiin Adelaidessa keskelle ei mitään keskellä yötä ja loppujen lopuksi pienen taistelun jälkeen saatiin taksi…

Mitäpä tässä muuta.. Ihan normaalia arkea: pojat alottaa taas koulun kesäloman jälkeen houmenna /ylihuomenna ja normi arki lähtee pyörimään. Me yritetään metsästää sitä työpaikkaa. Yhessä työhaastattelussa jo käytiin, mutta eipäs tärpännyt.

Ollaan käyty oikeestaan joka päivä salilla ja kauppakeskuksissa kiertelemässä töiden perässä ja nähty kamuja, ja tietty touhuttu näitten meiän rakkaitten poikien kanssa. Eipä muuta. :) 

Työttömät tyttöset kiittää ja kuittaa!

Supernannyt Anina and Eda

Ollaankohan me vähä aikaansaamattomia välillä tän blogin kans… Mutta ku on ollu kaikenlaista, ei tosin mitään kovin maata mullistavaa…

Brisbane SouthBankista

Yhtenä päivänä törmättiin junassa suomalais-skottilaiseen pariskuntaan, jotka kutsu meidät niitten luokse jos tarvitaan majapaikkaa. Suomessahan ei tulis kuuloonkaan kysyä tuntemattomia kylään junassa, mutta täällä meininki on vähä erilainen, joten tottahan toki ku yöpaikkaa tarjottiin, niin se ilolla otettiin vastaan ja lähettiin Beachmereen (joka on n. 70km Brisbanen keskustasta pohjoiseen, vielä siis lähiötä), jossa yövyttiin muutama yö.

Perheeseen kuulu myös 84-vuotias suomalainen mummu, joka oli varsin otettu suomalaisvieraista.

Taas satuttiin sellaseen paikkaan, jossa tarjoiltiin aamiainen ja oikein maittava päivällinen joka ilta. Joten iso kiitos Päiville ja Davidille huolen pidosta!

Viime lauantaille varattiin hostelli yheksi yöksi Valleysta, jotta päästään näyttään Nikolleki kunnolla nightlifea. Maailma kun on niin pieni paikka, törmättiin tietenki muutamaan Ylivieskalaiseen (tätä tosin meille ei kovin usein satu).

Hostelli oli positiivinen yllätys niin halvaksi hostelliksi ja vieläpä koko yö voitiin bilettää hostellin baarissa, joka oli ihan jopa kunnon meno mesta, eikä mikään räkälä. Ja mikä parasta, ei tarvinnu maksaa entryä!

Sepä siitä.

Ja seuraavana päivänä meillä oli haastattelu yhteen aupairi-paikkaan ja aateltiin, ettei varmaan kovin hyvät mahollisuudet oo baari-illan jälkeen väsyneenä saada duunia. Mutta kuinkas ollakaan, saatiin se silti ja voidaan alottaa huomenna.

Niinpä maanantaina Anniina muutti taloon ja Iida lähti saattelemaan Nikoa Sydneyyn, josta tiistaina lähti Nikon lento Suomeen ja Iida lennähti takas Brisbaneen.

Joten tällä hetkellä ollaan Newmarketissa (n. 10min junalla keskustaan) ja meidän perheeseen kuuluu meidän lisäksi äiti, isä, joka tosin tulee takaisin työkomennukselta vasta maaliskuussa, ja 2 välillä ihanaa poikaa (5 & 10v.) sekä laiska kissa (Norman /Noman, emme ole varmoja nimestä).

Norman/Noman

Ja mikä parasta, meillä on oma pieni, kaksipaikkainen cielo (eli auto). Auto ei oo mitään uusinta uutuutta, mutta ilmastointi sentään löytyy, vaikka pakoputki kuulostaaki siltä että se pian jää matkalle. Ollaan todettu, että suburbsissa ajaminen ilman karttaa (tai kartan kanssakaan) ei ole kovin helppoa, kun ottaa huomioon, että edelleenki ajetaan väärällä puolella ja vieläpä manuaalivaihteisella autolla, jossa vilkuksi ei kelpaa tuulilasin pyyhkijät ja täällä mäkilähtöjä joutuu tekemään joka ikisessä risteyksessä. Myös yksisuuntaisia teitäkin löytyy, joilla olemme jo kokeillut väärään suuntaan ajamista, jota ei ehkä kannata kokeilla kotona. Mutta auto ei ole vielä lunastuksessa, joten ehkä tämä tästä vielä pikku hiljaa.

Meidän Cielo

Yks päivä käytiin myös SouthBankissa, jossa on oikeen mukava ”ranta”/altaat, jossa saa ilmaseksi käydä polskimassa tai vaan löhöämässä biitsillä.

Nyt on kyllä mukava asettua hetkeksi aloilleen, kun saa jopa vaatteet ensimmäisen kerran kolmen kuukauden jälkeen ripustettua henkareihin ja laitettua kaappiin. Eli täällä ois tarkoitus muutama kuukausi viettää ja nyt etitään kakkostyöpaikkaa lähi kahviloista. 

Happy New Year ja sitte East Coast

Pahoittelemme kovasti pitkää taukoa, mutta on ollu vähä kiireitä ja vaihettu paikkaa nopeasti.

Mutta jatkakaamme nyt siis stooria…

Joulun jälkeen vietettiin vielä muutama päivä Bondilla rannalla ja käytiin myös tekemässä maisemakävely Bronte-baechille.

Näkymä hostellin ikkunasta

Maanantaina (30. päivä) taas jälleen kerran pakattiin ja heitettiin rinkat selkään ja lähettiin kohti Sydney CBD:n hotellia (joka siis varattiin jo heinäkuussa). 

Oli kyllä melkosen lussusta, ku saavuttiin hotellille ja saatiin vaan jättää laukut henkilökunnan huostaan, jotka huolehti ne huoneeseen, eikä kerrankaan tarvinnu ite lähtä roudaamaan laukkuja 18:teen kerrokseen.

Huone oli kyllä aivan mahtava ja näköalat aika nätit noin korkealta. Tilaaki riitti ja hotellissa oli jopa kuntosali ja sauna, johon sai heittää vettä kiukaalle!

Käytiin käveleen Botanic Gardenissa sillä paikalla, mistä aateltiin kattoa ilotulitusta ja huomattiin, että sinne alueelle ei saa viedä mitään omia eväitä tai juomia (mukaan lukien vettä) ja alueelta jos kerran poistuu, niin ei oo enää takasin tulemista. Joten tässä vaiheessa hylkäsimme suunnitelman A (Eli oltas tultu porteille heti 10am). Suunnitelma B, joka oli, että tullaan porteille hieman myöhemmin, kusi siihen, kun meillähän meni tietenki aikaa tuohon lähtemiseen yms. ja kun päästiin porteille siellä luki että puisto on täynnä. Aateltiin että on vielä muita alueita, joihin vois mahtua ja lähettiin käveleen keskustaan ja keskustassa saatiin kuitenki huomata, että yhdelläkään alueella ei ole enää tilaa. 

Tässä vaiheessa meinas pieni ketutus iskeä ja Niko oli jo puoli matkassa menossa aidan yli. Täällä tuommosista pikku yrityksistä on vaan melkoset sakot... Siinä vaiheessa hoksattiin, että meidän hotellissahan on vaatimattomat 25 kerrosta ja näköesteitä sillalle ei ole, joten miksipä ei katottas sieltä. Niinpä lähettiin takas hotellille ja ajeltiin hissillä 25:teen kerrokseen, jossa oli hotelliväelle tarkoitetut partyt käynnissä ja kysyttiin minkä hintanen lippu tänne on, ja saatiin kuulla että 240 dollaria per pää pitäis pulittaa, jos haluttais sieltä kattoa ilotulitusta.

Lyhyiden laskelmien jälkeen päädyimme vaihtoehtoon: ei!

Loppujen lopuksi vaihtoehdot oli: toisen kerroksen sundeck tai sitte löydettiin 24:stä kerroksesta joku lounge, jonne päästiin ovikorteilla, jossa tosin meidän ei varmasti kuuluisi olla.

H-hetken lähestyessä Iida ja Anniina päätti lähteä kokeilemaan onneaan 24:teen kerrokseen ja Niko jäi sundeckille. Muutama minuutti katottiin mahtavaa ilotulitusta sieltä yläilmoista, jonka jälkeen juostiin kans sundeckille. Ja voi kyllä sanoa, että ylhäältä näkymä oli ihan huikea, kun näki kaikki ilotulituspaikat näköesteittä.

kuvat ei kyllä anna yhtään oikeutta sille,
kuinka mahtavan näkönen ilotulitus oikeasti oli

Loppuillasta lähettiin Sydneyn yöelämään, jossa kaikki paikat oli kyllä tupaten täynnä porukkaa (yllättäen…).

Mutta edelleenkään tämä aussilainen alkoholi ei nouse päähän, joten seuraavana aamuna Anniina lähti lenkille Botanic Gardeniin.

Torstaiaamuna tuntu pikkusen haikealta jättää hotelli, eikä ees tiedetty (taaskaan) mihin oltiin menossa.

Päätettiin että lähetään Brisbaneen ja varattiin lennot seuraavalle päivälle. Eli ainoaksi ongelmaksi muodostu, että missä vietetään tuleva yö, koska oltiin aluksi aateltu lentokenttää, mutta saatiinki sitte kuulla että siellä ei yötä voi viettää, kun lentokenttä on yön kiinni. Eli varasuunnitelma 184 käyttöön: etsitään halpa hostelli yhdeksi yöksi. Mikä ei pitäisi olla suurempi ongelma, mutta tietenki uuden vuoden jälkeen kaikki paikathan on aivan täynnä. Puolipäivää saatiin metsästää hostellia, joka nyt ei ihan mahottoman kaukana ois ja loppujen lopuksi löydettiin kulman takaa hostelli, jossa tytöt nukku hauskalla parvella 10 tytön dormissa (kun mixed dormissa ei ollu tilaa muuta ku Nikolle).

Käytiin siinä sitte salilla ja yllättäen pakattiin ja koitettiin saada tavaraa häviämään, kun lentokoneeseen ei saa sataa säkkiä viedä.

Seuraavana päivänä ajeltiin taksilla lentokentälle ja saatiinki sitte n. 7 tuntia kuluttaa aikaa kentällä. Lento meni silmän räpäyksessä. 920 km ois autolla kestäny 10-12 tuntia, mutta koneella se taittu näppärästi puolessatoista tunnissa, joka aikaeron takia on periaatteessa huimat puoli tuntia.

Päästiin ehjänä Brisbaneen ja sitte pitiki maksaa sikahintanen lippu junaan, jolla köröteltiin seuraavaan couchsurfing paikkaan Brisbanen pohjoispuolelle (jossa tällä hetkellä riehuu mahtavat metsäpalot).

Nyt ollaan muutama päivä totuteltu tähän Brisbanen kuumaan ja KOSTEAAN ilmaan. Ja tuossa toissapäivänäkin mittari näytti +44 astetta ja tietenkään tässä talossa ei ole ilmastointia, joka tuottaa hankalauuksia nukkua ja ylipäätäänki olla.

Ollaan samassa tilanteessa ku Melbournessa, eli tällä hetkellä haetaan au pairi-paikkaa ruoka- ja asumiskulujen leikkaamiseksi ja samalla yritetään ettiä lisäksi joitan muitaki töitä.

Iida varas taas hotellin ja lennot, kun viikon päästä lähtee saattelemaan Nikoa takas Sydneyyn, josta Niko lennähtää takas ”kylmään” Suomeen.