Adjusting to Aussie time

Hongkongista lento Adelaideen oli jokseenkin kuoppasta kyytiä, turbulenssia riitti. Nukkumista ei tehny helpoksi takana ja vieressä oksentavat kanssamatkustajat. Takamuksen puutumisaste oli jo sen verran korkealla, ettei penkissä enää kovin iisisti pysyny. Edellinen 11 tunnin lento tuntu paljon iisimmältä, ku tuo kaheksan tunnin tuska.

Wuhuu! Eka leima passissa!

Kuitenki ehjinä maahan selvittiin (toisin ku viereisessä penkkirivissä istunu kanssamatkustaja) ja ootettiin kauheita tullitarkastuksia, mutta koneessa täytetyt maihintulokortit vilautettiin passin kera tiskillä, jonka jälkeen mentiin oottaan rinkkoja jännityksellä.

Rinkat tuli melkeen heti (onneksi!!) ja ku laitettiin niitä selkään kaks tullivirkailijaa tuli kyselemään mitä meillä on mukana. Ei ehditty sanoa kaikkea ees loppuun, ku ne jo käski meiän mennä exit-jonoon, josta päästiin suoraa ulos. Eli mitään hirveetä tullitarkastusta ei ollut (ainakaan meillä, joten turhaa puunattiin kengän pohjatki). 

Lentokentältä oltiin suunniteltu, että mennään bussilla Marinoon, mutta loppujen lopuksihan siinä kuitenki kävi niin, että ajeltiin turistitaksilla kohteeseen.

Ekana päivänä (Australialaisen ajanlaskun mukaan) uni maistu paremmin, ku hyvin. Mentiin melkeen heti päiväunille (4h), jonka jälkeen oltiin ehkä kolme tuntia hereillä ja nukuttiin sitte sikeästi täkäläisen yön yli (13h). Kevyen 13 tunnin levon jälkeen oli edelleen väsy, mutta yritettiin pysyä päivä hereillä ja käytiin Adelaidessa hoitamassa asioita, kuten pankkitilin avaus. Vettä tuli (Anniinan mielestä kaatamalla), joten hirveälle soppailukierrokselle ei kaupunkiin jääty. Ja suurin osa kaupoista oli jo kiinni, koska täällä aukioloajat on jokseenki oudot (vaateliikkeet ja pienemmät putiikit sulkeutuu jo puoli kuuden aikaan tai aiemmin).

  

tukaanikukka

Ekat päivät oli sään puolesta hyvin viileät. Pitkät housut (sekä takki) oli tosiaanki tarpeen. Nyt onneksi sää on lämmennyt ja eilen tarkeni hyvin olla pari tuntia jopa biitsillä. Eikä erotuta ees joukosta kovin pahasti värin puolesta (ainakaan omasta mielestä). Luultiin Aussilaisten edustavan enemmän ruskeampaa sävyä.

Keskiviikkona...

ja sunnuntaina

We spent our Saturday with German couple who had been living here for two years. 11.00 am Dora picked up us and we drove to the city for cup of coffee and hanging out. Also we went to the Adelaide´s Central Market which sold all sorts of native fruits, vegetables and pastry. Market was very crowded and every seller had their own booth or stall, each of them tried to sell as much stuff as possible by making better offers than others.

In the early evening we went to some kind of vantage point (which name we don´t unfortunately remember). Let us say, that the views were spectacular green at this time of year. Adelaide´s hills and sea made landscape amazingly beautiful.

We made a little walk in the woods and it was kinda weird that we couldn´t recognize any plant or bird singing. 

(Pahoittelemme kirjoitusvirheitä)

Eilen päästiin ekaa kertaa biitsille jo vähän grillailemaan nahkaa (tosin tulokset ei vielä kovin huomattavia). Nähtävästi Aussilaisten mielestä +24 astetta ei oo vielä kunnon biitsikeli, joten ranta ei ollu ammuttu täyteen (paitsi ikäviä pikku öttiäisiä, jotka häiritsi auringonottorauhaa).

Rantamaisemat oli suoraan ku postikortista

Adelaiden kulmilla ollaan luultavasti vielä viikon verran ja sitte suunnataan joko Kangaroo Islandille vapaaehtoistyöhön taikka Melbournen suunnille duunia etsiskelemään. 

Maalla, merellä ja ilmassa

Tänään ollaan tultu Hongkongiin, Kiinaan. Kilometrejä lennetty jo 11541 km ja vielä ois Hongkong – Adelaide väli jälellä.

Mutta palataanpa vielä siihen, miten tänne päästiin.Eli laivamatka Tukholmasta Turkuun oli melkoista odottelua. Kohokohdaksi voidaan mainita ehdottomasti Buffet (valkoviinillä).

Tukholman päässä päästiin näpsäkästi hotellille sateen saattelemana. Onneksi Tukholmassa ei tarvinnut viipyä kuin yksi yö. Eli jo seuraavana päivänä hypättiin Tukholman Central Stationilta lentokenttäbussiin ja huristeltiin hurjaa 70 vauhtia moottoritietä lentokentälle, jossa pitikin muutama tunti (7h) tappaa aikaa. ONNEKSI pelikortit oli mukana ja noin kolme ja puoli tuntia siinä menikin korttia pelatessa. Opeteltiin myös pokeria, jossa panokset (kahvin sekotustikun palaset) oli varsin hurjat ja säännötkin hieman sovelletut.

Tukholman turistit

Kun päästiin ensimmäisen turvatarkastuksen läpi, ja koneeseen, päätti sääolosuhteet muuttua sen verran, ettei päästy lähtemään ajoissa (kuulemma kovaa tuulta jossain).

Noin puolituntia myöhässä noustiin kuitenki ilmaan ja lähettiin kohti Lontoota ja Heathrowta. Voi sanoa, ettei ikinä oo osannu kuvitellakaan, kuinka kauniilta Lontoo voi näyttää pilvettömältä yötaivaalta katseltuna. (Valitettavasti kamera ei suostunut ikuistamaan sitä yhtä kauniina, joten kuva puuttuu.)

Ensimmäinen laskeutuminen kentälle ei menny ihan nappiin, ja viime tingassa kapteenin piti nostaa kone vielä huimaan nousuun ja ilmassa keikuttiin vielä 8-9 minuuttia kentällä olleen ruuhkan takia, ennen ku päästiin laskeutumaan lopulta.

Myöhästyneen lennon takia Lontoossa saatiin juosta (ja istua bussissa) pää kolmantena jalkana seuraavaan koneeseen tuhannen eri portin kautta, mutta kerettiin kuitenki tupaten täyteen koneeseen (joka oli ihan jäätävän iso).

Voitte kuvitella, kun 12 tuntia kestävällä lennolla, joka on täynnä kiinalaisia, joutuu istumaan keskipenkillä kolmen rivissä, matka ei mikään maailman miellyttävin ollu. Onneksi ruoat kuitenki oli makoisia (osa hieman jänniä). J 

Laskeutuminen sujui ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin yleistä kummastusta kahdelle suomalaiselle aiheutti ovella vastaan tullut, hengityssuojalla varustettu nainen, joka pyssyn näköisellä vempeleellä osotti vuorotellen molempia otsaan, tosin ei onneksi ampuakseen, vaan mitatakseen lämmön lintuinfluenssan varalta.

Seuraavana jonotettiinki sitte taas turvatarkastukseen (melkein pyörtymiseen asti), jonka jälkeen päästiin lähtevien lentojen puolelle.

Kamojen raahaamista ympäri kenttää,
jossa laiskimmille on keksitty
liukuhihna paikasta toiseen.

Japanilainen turisti ei erotu joukosta,
muuta ku värin perusteella

Siitäpä yritä ymmärtää,
mihin portille suunnata...

Viimenen etappi lentojen osalta lähtee tänään 23:35 (Hongkongin aikaa) kohti Adelaidea (tällä hetkellä kello täällä näyttä 20:10).

Melko sekasi meinaa olla aikaeron kanssa, mutta eiköhän se muutaman päivän nukkumisella mee ohi (Hope so).

Running out of time

Eli nyt ois viimeisen Suomesta käsin tehdyn postauksen aika..

Lähtöpäivä kolkuttelee jo ovella, tarkemmin sanottuna ylihuomenna ja fiilikset alkaa olla jo sen mukaiset: mahan sisälmykset heittää kuperkeikkaa, matkakuume on jo hyvin vaarallisissa lukemissa ja unirytmi on jo nyt siirtynyt hyvin mielenkiintoiseen rytmiin, mutta kaikista näistä pahin on jo yleinen MALTTAMATTOMUUS! 

Aika hankala enää on keskittyä yhtään mihinkään kunnolla, kun koko ajan ajatukset karkailee tuleville kotikulmille Adelaiden aurinkoon Marinoon, (jota googlemapsin satelliittikartasta on kytätty melko monta kertaa.. Ja myös todettu että eihän sieltä lentokentältä mitään turistitaksia oteta vaan hypätään bussiin ja sillä sitte 16 km Marinoon, kun niin hyvin näytti ”taas kiitos googlemapsin ansiosta” löytyvän bussipysäkit ja reitit.)

Tietenki myös pieni haikeus meinaa iskeä silmäkulmaan, kun pitää läheisiä jättää kilokaupalla Suomeen (toivottavasti hyvin korkeisiin pakkasiin ”hehheh”), no ei sentään. Mutta onneksi joku meni ja keksi feissarin, what’s up:in ja skypen, joten yhteyttä voi jotenkin muutenkin pitää kuin odottelemalla etanapostin jouhevaa kirjeenvaihtoa.

Ja vakavempiin asioihin: 

Pakkaaminen… 

Jostain kumman syystä, vaikka aikaa on hyvin ollut niin siltikään sängyllä rehottavaa tavarakasaa ei meinaa rinkkaan saada millään pakattua. Tietenkin melko laajamittaista karsimista on pitänyt etenkin vaatteiden osalta käydä, kun välillä meinaa unohtaa, että kyllähän sieltä Kenguru-mantereeltakin vaatteita saa.

Kun lento Tukholma-Lontoo-Hongkong-Adelaide kestää sellaiset vaatimattomat 32 h on tiettyjä hankintoja niin yleisen mukavuuden kuin koneessa viihtymisenkin nimeen tehtävä. 

Välttämättömiä hankintoja jos koneessa haluaa edes hitusen nukkua ovat korvatulpat, silmälaput ja hyvä niskatyyny (ettei tarvi viereisen kanssamatkustajan olkapäälle kuolata). Sekä hyvä on myös olla MP3, jossa akku kestää piiitkään ja tuki-/lentosukat, jos on yhtään herkkyyttä veritulppiin tai jos matkustaa ensi kertaa koneessa ja on jo varailemassa laskuvarjoa mukaan ihan vain varalta..

Tottakai jotain viihdettähän on pakko olla mukana lentokoneissa mahdollisesti olevien varustelujen (kuten näyttöruutu selkänojassa + elokuvat sekä lehdet jollakin kielellä) lisäksi. Esim. erilaisia, ei missään nimessä liian hankalia ristisanoja, sudokuja jne.., muutama koukuttava pokkari sekä pelikortit, jotta vihdoin ja viimein osaisi pokeriakin pelata..

Joten näillä sekä pahoinvointilääkkeillä ehkä lennosta selvitään ja seuraavan kerran kun postausta laitetaan tulemaan, niin ainakin luultavasti ja toivottavasti ollaan jo 14 630 kilometriä etelämpänä Jalat turvallisesti Australian maaperällä.

The route plan

Tänään päiviä jäljellä 11!! Huhhhuh, jos viime postauksessa kuumotti, niin nyt kyllä sukat pyörii jo jalassa.

Eli 14.9. lauantai-iltana lähetään Turkua kohti, josta sunnuntaiaamuna lähtee laiva kohti Tukholmaa. Tukholmassa yövytään hotellissa yö ja sitte maanantaina klo 18.10 lähtee lento Lontoon ja Honkongin kautta Adelaideen.Ollaan siis keskiviikkoaamuna perillä Adelaidessa.

Adelaidessa meillä on sitte ekaksi kolmeksi viikoksi asunto. Ekat viikot höllätään ja yritetään sopeutua kulttuuriin ja lämpötilaan.
Kolmen viikon jälkeen katotaan jäähäänkö vielä Adelaideen vai jatketaanko matkaa kohti Melbournea. 

Sydneyssä ois tarkotus olla uutena vuotena. Sieltä on jo hotellihuone varattu. Ja jos ehitään, niin käydään Uudessa-Seelannissa ennen joulua ja uutta vuotta.

Sydneystä jatketaan sitte pohjosta kohti ja ainaki Gold Coast, Brisbane ja Great Barreir Reef kuuluu matkasuunnitelmaan. Pohjosesta käydään myös Balilla ja Uluru (Ayers Rock) on myös melko must.

    

                                       Uluru (Ayers Rock)