Running out of time

Eli nyt ois viimeisen Suomesta käsin tehdyn postauksen aika..

Lähtöpäivä kolkuttelee jo ovella, tarkemmin sanottuna ylihuomenna ja fiilikset alkaa olla jo sen mukaiset: mahan sisälmykset heittää kuperkeikkaa, matkakuume on jo hyvin vaarallisissa lukemissa ja unirytmi on jo nyt siirtynyt hyvin mielenkiintoiseen rytmiin, mutta kaikista näistä pahin on jo yleinen MALTTAMATTOMUUS! 

Aika hankala enää on keskittyä yhtään mihinkään kunnolla, kun koko ajan ajatukset karkailee tuleville kotikulmille Adelaiden aurinkoon Marinoon, (jota googlemapsin satelliittikartasta on kytätty melko monta kertaa.. Ja myös todettu että eihän sieltä lentokentältä mitään turistitaksia oteta vaan hypätään bussiin ja sillä sitte 16 km Marinoon, kun niin hyvin näytti ”taas kiitos googlemapsin ansiosta” löytyvän bussipysäkit ja reitit.)

Tietenki myös pieni haikeus meinaa iskeä silmäkulmaan, kun pitää läheisiä jättää kilokaupalla Suomeen (toivottavasti hyvin korkeisiin pakkasiin ”hehheh”), no ei sentään. Mutta onneksi joku meni ja keksi feissarin, what’s up:in ja skypen, joten yhteyttä voi jotenkin muutenkin pitää kuin odottelemalla etanapostin jouhevaa kirjeenvaihtoa.

Ja vakavempiin asioihin: 

Pakkaaminen… 

Jostain kumman syystä, vaikka aikaa on hyvin ollut niin siltikään sängyllä rehottavaa tavarakasaa ei meinaa rinkkaan saada millään pakattua. Tietenkin melko laajamittaista karsimista on pitänyt etenkin vaatteiden osalta käydä, kun välillä meinaa unohtaa, että kyllähän sieltä Kenguru-mantereeltakin vaatteita saa.

Kun lento Tukholma-Lontoo-Hongkong-Adelaide kestää sellaiset vaatimattomat 32 h on tiettyjä hankintoja niin yleisen mukavuuden kuin koneessa viihtymisenkin nimeen tehtävä. 

Välttämättömiä hankintoja jos koneessa haluaa edes hitusen nukkua ovat korvatulpat, silmälaput ja hyvä niskatyyny (ettei tarvi viereisen kanssamatkustajan olkapäälle kuolata). Sekä hyvä on myös olla MP3, jossa akku kestää piiitkään ja tuki-/lentosukat, jos on yhtään herkkyyttä veritulppiin tai jos matkustaa ensi kertaa koneessa ja on jo varailemassa laskuvarjoa mukaan ihan vain varalta..

Tottakai jotain viihdettähän on pakko olla mukana lentokoneissa mahdollisesti olevien varustelujen (kuten näyttöruutu selkänojassa + elokuvat sekä lehdet jollakin kielellä) lisäksi. Esim. erilaisia, ei missään nimessä liian hankalia ristisanoja, sudokuja jne.., muutama koukuttava pokkari sekä pelikortit, jotta vihdoin ja viimein osaisi pokeriakin pelata..

Joten näillä sekä pahoinvointilääkkeillä ehkä lennosta selvitään ja seuraavan kerran kun postausta laitetaan tulemaan, niin ainakin luultavasti ja toivottavasti ollaan jo 14 630 kilometriä etelämpänä Jalat turvallisesti Australian maaperällä.