Nyt
ollaan noin kaks viikkoa oltu Sydneyn maisemissa vähä eripuolilla ja käyty
tsekkaan suurimmat nähtävyydet, mutta jatketaampa ensiksi vielä sieltä hienosta
ulkoilmatalosta…
Kyllähän
kaikkeen tottuu ja meidän kohallaki kaikki talon ihmeellisyydet lopussa oli jo
jokapäiväistä arkea: aamulenkki/-treeni, sadevesisuihku (välillä kylmempää,
välillä lämpimämpää vettä), aamupalaa, jonkun näköstä puuhailua (esim.
alpakoitten ruokintaa, kaupassa tai joella käyntiä), kuumuuden takia pelkkää
löhöilyä, ruuan laittoa ja muitten kanssa hengailua, illalla leffaa ja
nukkumaan caravaniin.
Yhtenä päivänä oli meidän ihana kotiankka tehny pienen
yllätyksen ja käyttäny meiän sänkyä huussina. Siinä oli sitte mukava ankan
löysää paskaa siivoilla tyynystä. 
Sen jälkeen pidettiin kyllä visusti caravanin
ovi kiinni.
Yhtenä
aamuna, ku Anniina heräs aikasin lenkille kansallispuistoon, niin siellä oli
myös kenguruita liikenteessä. Ja yllättävän lähelle pääsi emoa ja poikastaki
(n. 5m). Ja tietenki ku Iida lähti heti Anniinan tultua samalle lenkille, eipä
enää näkynykään kengurun kengurua.
Meiän
viimesenä iltana talon isäntä tuli kans kotiin ja siinä oli kyllä hyvin
mielenkiintoinen ja henkinen tyyppi. Juttuahan tosiaanki isännältä riitti, puhu
vielä enemmän ku isänsä (ihana saksalais-aussilainen pappa), joka on jo melko
lailla mahdottomuus.
Muut
travellerit oli kyllä tosi mukavia ja taas tuli kasakaupalla uusia frendejä.
Neljän
yön jälkeen vaihettiin taas paikkaa, vihdoinki normaalin sivistyksen pariin,
Sydneyn pohjois-suburbsiin, Wollstonecraftiin (joka on kolme pysäkkiä
keskustasta). Tietenki tytöillä taas hetki meni löytää oikea talo ja
kukkaruukku, johon avaimet oli piilotettu. Mutta lopulta kuitenki löyty ja
päästiin vaivoin jopa ovestaki sisään ilmaseen hotelliin. Melko luksukselta
kyllä tuntu oma huone omalla suihku-vessalla ja muutenki asunto oli kyllä iso.
Ja TISKIKONE sekä pyykkikone LÄMPIMÄLLÄ vedellä.
Siinä
lähettiin sitte käymään kaupassa, tehtiin dinneriä (sitä makaronilaatikkoa syötiinki
sitte seuraavat viis päivää) ja tavattiin toinen tämän poikamiesboksin
hosteista.
Valitettavasti
oman huoneen ihanuudesta saatiin nauttia vaan ensimmäinen yö, ku seuraavana
päivänä sen valtasi maksavat asiakkaat (balilais-venäläinen homopari), joten
päästiin nukkumaan olohuoneen lattialle. Ei siinäkään hassumpi ollu nukkua.
Seuraavana
aamuna lähettiin huristelemaan bussilla Manly-biitsille. Rantabulevardi oli
kyllä tosi mukava mesta, ku sieltä löyty kaikki tarpeellinen tosi läheltä
biitsiä. Ja biitsi itessään, mitä siitä nyt voi sanoa, ihanaa valkosta hiekkaa,
turkoosia vettä… perus postikortti, eli ihana. J
Siellä
käytiin jopa talviturkitki heittään, FINALLY!
Ja löhöiltiin auringossa. Käytiin
myös rantabulevardin ihanasta frozen yoghurtti baarista (yogurtlandia)
hakemassa kipolliset jugurttia lisukkeilla (nykynen lemppari! Suomessa joskus
tulevaisuudessa tulee kyllä ikävä).
Sen
jälkeen mentiin vielä pikku päivätorkuille rannalle ja siinä vaiheessa ku
varjot alko hiipiä niskaan, niin päätettiin lähteä lompsimaan bussille.
Lähtiessä huomattiin mukava kyltti…
Torstaina
suunnattiin cityyn, jossa käytiin töllistelemässä kaikki nämä nähtävyydet:
oopperatalo, Harbour bridge etc.
Perjantai
13. päivä suunnattiin Bondille ja sallitaan sanoa, että Bondi Junctionilta
biitsille ei oo mikään kivenheitto, vaikka se junakartasta siltä voi näyttääki.
Eli siinä meni ensimmäinen tunteroinen kävellessä (onneksi alamäkeä) kärtyisän
Anniinan kanssa. Lopulta päästiin kuitenkin rannalle ja sen verran oli lämmin,
että piti mennä melkeempä heti uimaan. Se täytyy mainita, että aallot on kyllä
täällä ihana lisä meressä polskimiseen ja niitten kanssa pitää olla myös
tarkkana (on muuten aika voimakkaita terveisin aallon mukana polvensa melkein
verille hiekkapohjassa raapinut Iida). Muuten Bondi oli kyllä tosi mukava, että
eiköhän täällä jouluna voi viikon vietellä.
Tähän
mennessä ollaan joka paikkaan matkustettu concession-lipulla, mutta tästä
lähtien mietitäänki vähä tarkemmin, mikä lippu ostetaan, kun lipuntarkastajat
pysäytti Anniinan ja vaati nähdä alennukseen oikeuttavaa korttia, johon Anniina
näytti Backpacker-korttia, jota tarkastajat ei yllättäen hyväksyneet. Mutta sen
verran tuuria oli matkassa, että 200 dollarin suuruista sakkoa ei napsahtanut,
vaan Anniinan piti kiltisti käydä ostamassa uusi lippu.
Iltasin
aina lähettiin käymään FitnessFirstillä jalkapatikalla, jossa tehtiin mitä
millonki (uintia, normi punttia, ryhmäliikuntaa tms.).
Sunnuntai
oli taas muuttopäivä ja tällä kertaa suunnattiin taas Blue Mountainsille päin,
Katoombaan, josta bookattiin edellisenä päivänä hostelli kaheksi yöksi. Ja
kyllä, järki alkaa pian mennä näitten tavaroiden roudaamisen kanssa, ku niin
tiuhaan vaihetaan asuinpaikkaa tällä hetkellä. Onneksi kohta päästään ees viikoksi
rauhottuun samaan paikkaan.
Saavuttiin
siis Katoomba Mountain Lodgelle ja saatiin meille varatun kuuden bed dormin
sijasta kolmen bedin dormi, joka jaetaan lievästi sanottuna vanhemman
naishenkilön kanssa.
Seuraavana
aamuna vetästiin lenkkitossut jalkaan ja lähettiin patikoimaan ekaksi kohti
kolme siskoa ja sieltä jatkettiin kohti Katoomba fallsia ja vielä käytiin joka
ikinen reitti läpi Blue Mountains National Parkista (oltiin nimittäin
hetkellisesti ihan vain hitusen hukassa…).
Sademetsän
pohjalla huomattiin, että ainoa reitti takas Katoombaan on joko kallis Scenic
Skyway train taikka sama reitti, jota tultiin alas ja samalla tuskasteltiin,
ettei varmasti ikipäivänä olla tulossa samoja portaita ylös. Tietenki
päädyttiin portaisiin… Ja niitä pelkkiä porrasaskelmiahan kertyi jo miltei 3000
Blue Mountainsin patikointiretken aikana plus monen kilometrin pituinen lenkki
(vähä meinaa jaloissa tuntua).
Mutta
maisemat oli kyllä tosiaanki näkemisen arvoset. Jälleen kerran annamme kuvien
puhua puolestamme. Valitettavasti kuviin ei voi millään ikuistaa sitä
samanlaista näkymää, mitä omat silmät pääsee näkemään.
Nyt
tilanne on se, ku huomenna lähetään hostellilta, että ollaan taas kodittomia
(nice). Vielä ei nimittäin ainakaan oo tietoa mihin ollaan menossa. Mutta jospa
se tästä sutviutuis. No worries!
Keskiviikkoaamuna
7.40 Iida on ainaki innoissaan lentokentällä, kun Niko toivottavasti pääsee
ehjänä Australiaan.
Kohta
ehkä kodittomat kansalaiset kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti